Tutkijat ja kansalaisvaikuttajat korostavat nimenomaan aktivistien ja kansalaisliikkeiden merkitystä muutosvoimana. Miksi siis kansalaisvaikuttaminen ei voisi olla vahvemmin koulutuksen tavoitteena? Aihetta pohtii näyttelyblogissamme kasvatustieteen tohtori, kirjailija ja kansalaisaktivisti Hannele Cantell.
Pelkäämmekö kasvatuksessa aktivismia?
Sana ei esiinny koulutusasteidemme opetussuunnitelmien perusteissa. Eikä ihme, liittyyhän aktivismiin ilmiönä julkisessa keskustelussa monia negatiivisia tunteita: ärtymystä, pelkoa, jopa vihaa.
Aktivisteja pidetään someparlamenteissa ja myös perinteisemmässä mediassa usein yksipuolisesti yhteiskuntarauhaa häiritsevinä kaduntukkijoina tai paikkojen töhrijöinä. Kohtuutalouden, ympäristötieteiden ja kestävyystieteen tutkijoiden puheenvuoroissa kuitenkin peräänkuulutetaan ihmisten käyttäytymisen radikaalia muutosta.
Ympäristön keikahduspisteistä ensimmäinen, koralliriuttojen peruuttamaton tuhoutuminen merialueilla, on jo tapahtunut. Seuraavista keikahduspisteistä varoitellaan, jos ihmisten käyttäytyminen kohtuullisempaan ja vähemmän kuluttavaan suuntaan ei tapahdu nopeasti.
Demokratiakasvatus kiinteä osa koulutuksemme kivijalkaa
Tutkijat ja kansalaisvaikuttajat korostavat nimenomaan aktivistien ja kansalaisliikkeiden merkitystä muutosvoimana. Miksi siis kansalaisvaikuttaminen ei voisi olla vahvemmin koulutuksen tavoitteena?
Opetussuunnitelmissa aktiivinen kansalaisuus esiintyy perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa lähinnä yhteiskuntaopin tavoitteena. Vaikuttamisen taitoja korostetaan toki muissakin aineissa, esimerkiksi ympäristöopissa ja maantieteessä.
Demokratiakasvatus on kiinteä osa koulutuksemme kivijalkaa, mutta ilmaisutavat ovat globaalin eko- ja eriarvoisuuskriisin näkökulmasta melko laimeita. Vahvemmin aktiivisen kansalaisuuden tavoitteet ilmaistaan ammatillisten koulutusten yhteisessä tutkinnon osassa (YTO). Siinä opiskellaan yleissivistäviä opintoja, joissa aktiivinen kansalaisuus ilmenee sisältönä varsin usein ja monipuolisesti.
Päämääränä kohtuutalous ja reilumpi maailma
Sivistyksen teemavuonna 2024 päivitettiin näkemyksiä sivistyksestä osana suomalaista koulutusta ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa.
Sivistyksen yhteydessä puhutaan yhä enemmän myötätunnosta, vastuusta ja moniäänisyydestä. Sivistys kaikuu vahvana silloin, kun huolehditaan heistä, jotka lähellä ja kaukana tarvitsevat tukea. Yhtä lailla sivistykseen kuuluu sen ymmärtäminen, että tällä hetkellä eniten maailmassa ihmisten vastuunottoa tarvitsevat eläimet, kasvit ja muut lajit, joilta olemme riistäneet elinalueita ja pilanneet elinympäristöjä.
Monet uuden sivistysajattelun näkökulmat kytkeytyvät globaalin pohjoisen aseman ja meidän hyväosaisten etuoikeuksien ymmärrykseen. Tähän liittyy kohtuullisuuden ja jakamisen välttämättömyys, jos haluamme elää planeetallamme edes jossain määrin kestävästi.
Kun tiedämme ekokriisin olemassaolon, pidän välttämättömänä vastuulliseen maailmankansalaisuuteen, demokratiaan ja aktivistiseen toimintaan kasvattamista. Parhaiten nämä toteutuvat erilaisissa yhteisöissä, joissa huolehdimme toisistamme ja ympäristöstämme. Tällainen toiminta on aktivismia henkilökohtaisen elämäntavan tasolla.
Koulutuksessa tulee harjoitella keinoja yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseksi sellaisiksi, että päämääränä olisi kohtuutalous ja reilumpi maailma. Tällaiseen aktivismin harjoitteluun kuuluvat rakentavat vuorovaikutustaidot eli kuunteleminen, argumentoiminen, ristiriitatilanteissa toimiminen, ratkaisujen hakeminen ja moniäänisyyden kunnioittaminen.
Vaikuttamisen lähtökohtana on yhteiskunnan ja maailman rakenteiden, muun muassa talousjärjestelmien, historian, poliittisten valtarakenteiden ja vähemmistöjen aseman, tunteminen ja tunnistaminen. Tähän tarvitaan monitieteistä tutkittua tietoa, johon ymmärryksen tulee pohjautua.
Suosikkisloganit kiteyttävät sivistyksen henkeä ja aktivistisen toiminnan periaatteita
Olen ihastunut muutamiin uusiin ja vanhoihin sloganeihin, joihin on sisäänrakentunut ajatukseni sivistyksen hengestä ja aktivistisen toiminnan periaatteista:
– Toivoa ja toimintaa (Biologian ja maantieteen opettajien liitto)
– Innostu ja onnistu (WSOY:n oppimateriaalit)
– Sivistyksen peloton puolustaminen (Kansanvalistusseura) sekä
– Joku raja (Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanja ja PMMP-yhtyeen kappale)
Näihin sloganeihin kiteytyy mielestäni se, mitä koulutuksessa tulisi tavoitella, ja mikä pitäisi kytkeä vaikuttamiseen ja aktivismiin: toivo, innostuminen, monenlaisten luokkien ja rajojen – myös henkisten – merkitys, rohkeus, puolustaminen ja toiminta.
Kirjoittajan esittely
Hannele Cantell on kasvatustieteen tohtori ja dosentti, kirjailija ja kansalaisaktivisti. Hän toimii opettajankouluttajana Helsingin yliopistossa vastuualueinaan kestävyyskasvatus, yhdenvertaisuuskysymykset sekä maantieteen ja ympäristöaineiden didaktiikka.
Hannele Cantell toteuttaa omaa aktivismiaan kansalaisjärjestöissä, Rammat pantterit-vammaisaktivistina, Koiton Laulu -kuorossa ja kirjailijan työssään. Lisäksi hän toimii konkreettisesti ruohonjuuritasolla puolustaen kimalaisia ja muita pölyttäjiä.
