1970–1980: Ympäristöaktivismi ja kulttuurinen monimuotoisuus lisääntyvät
Yhdenvertaisuusongelmia
Suomi oli liittynyt rotusyrjinnän poistamista koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (YK, 1965) sopimukseen vuonna 1970. Sopimus kielsi rodun, ihonvärin, syntyperän tai kansallisen tai etnisen alkuperän perusteella tapahtuvan syrjinnän.
1971 Forssan linja-autoaseman baarinpitäjä kieltäytyy myymästä kahvikuppia romanille. Kyseinen romani oli Taito Lehmusta, Forssan mustalaisyhdistyksen puheenjohtaja. Lehmusta teki kohtelustaan rikosilmoituksen ja oikeus tuomitsi tapauksesta sakkorangaistuksen. Tapauksen myötä Lehmusta lähti voimalla vaikuttajaksi ja mukaan myös kuntapolitiikkaan.
Romanit ovat olleet kielellisenä, etnisenä ja kulttuurisena vähemmistönä osa suomalaista yhteiskuntaa yli 500 vuoden ajan. Nykyisin Suomessa asuu n. 10 000 romania. Romanikieli on jäänyt suomen kielen jalkoihin, ja on uhanalainen. Romaneihin kohdistuu merkittäviä yhdenvertaisuusongelmia. Romanien koulutus- ja työllisyystaso on suhteessa muuhun väestöön matala. Romaniväestö kohtaa paljon ennakkoluuloja arjessaan. Esimerkiksi asunnon saaminen on muuta väestöä hankalampaa.
1971 Homoseksuaalisuus ei enää lailla kiellettyä Suomessa 1974 Seta ry.
Vuonna 1973 perustettiin vammaisten opiskelijoiden järjestö Kynnys ry. Kynnys ry vaati vammaisille samoja oikeuksia ja koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksia kuin muillekin. Vammaisuus oli nähty lääketieteellisenä kysymyksenä, mutta sitä ryhdyttiin tarkastelemaan yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti.
Nestlé-boikotti
1977 Nestlé-boikotti edusti kansainvälistä solidaarisuutta ja aktivismia kehitysmaiden vauvojen puolesta suuryrityksen voitontavoittelua vastaan. Kyseessä oli menestyksekäs boikottikampanja, joka onnistui saamaan maailman suurimman elintarvikeyrityksen luopumaan pullomaidon suorasta mainonnasta yleisölle, pelastaen miljoonien vauvojen hengen. Risto Isomäki edusti Suomea kansainvälisissä neuvotteluissa.
Nestlé ja useat muut ylikansalliset yritykset ryhtyivät jo 1950-luvulla markkinoimaan kehitysmaihin äidinmaidonkorvikkeita, joita yhä useammat äidit alkoivat juottaa vauvoilleen imettämisen sijasta. Vauvat saivat kuitenkin likaisesta vedestä sekä puutteellisesti sterilisoiduista tuttipulloista ripulitartuntoja ja jäivät ilman äidinmaidon sisältämiä vasta-aineita. Lisäksi köyhillä perheillä ei yleensä ollut varaa ostaa vauvoilleen riittävää määrää maitojauhetta, minkä vuoksi vauvoja päädyttiin ruokkimaan melkein pelkällä vedellä.
Maailman terveysjärjestön WHO:n ja Unicefin mukaan arviolta 1–1,5 miljoonaa vauvaa kuoli vuosittain korvikkeen vuoksi. Lisäksi miljoonat vauvat kärsivät aliravitsemuksesta.
Ympäristöaktivismia
Moderni kansainvälinen ympäristöaktivismi voimistuu. Huomio kiinnitetään luonnon suojelemiseen, saastuttamiseen ja ydinvoimaan.
1979 Koijärvi-liike: Aktivistit vastustivat Koijärven kuivaamista Forssassa kahlitsemalla itsensä työkoneisiin. Lintujen asuttama Forssan Koijärvi aiottiin kuivata, jolloin aktivistit kahlitsivat itsensä työkoneisiin estääkseen sen. Koijärvi säästettiin.
Samoja aktivisteja oli myös perustamassa Vihreää liittoa, ja heistä monista tuli myöhemmin politiikan kärkihenkilöitä. Liikkeen vaikutuksesta Suomi ryhtyi lainsäädäntötoimiin ympäristön suojelemiseksi.
Ympäristöaktivistit omaksuivat toiminnassaan väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden.
1980-luku Päijänne puhtaaksi -liike vastusti metsäteollisuuden vesistöpäästöjä Äänekoskella, josta vesi laskee Päijänteeseen. Päijänne alkoi saastua pahasti. Muutaman paikallisen Äänekoskelaisen aloittama liike kasvoi nopeasti ja saavutti tuloksia: metsäteollisuus vastusti alkuun aktivistien vaatimuksia, mutta taipui lopulta painostukseen. Metsäteollisuuden päästöjä alettiin vähentää myös muualla maassa.
1979 Lepakon talon valtaus. Talonvaltauksilla pyrittiin ottamaan kaupunkitilaa haltuun ja käyttöön. Talonvaltausliikkeen historiaa Suomessa
Kehitysmaaliike
Kansalaisjärjestöt tulivat mukaan valtion aiemmin hoitamaan kehitysyhteistyöhön 1980-luvulla.
Prosenttiliike vaati Suomea lisäämään kehitysapuvarojaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Myös yksityishenkilöitä kannustettiin lahjoittamaan prosentti tuloistaan kehitysyhteistyöhön. Prosenttiliikkeen taakseen kokoama yhteistyö johti kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestön Kepan perustamiseen vuonna 1985. Nykyisin se tunnetaan nimellä Fingo.
Solidaarisuutta ammattiyhdistysliikkeen piirissä: 1985 Etelä-Afrikan boikotointi
Apartheid-politiikka oli voimassa Etelä-Afrikassa vuosina 1948–1994. Sitä vastaan käytiin pitkällinen taistelu, joka huipentui 1990-luvun alussa apartheidin kukistumiseen.
Lokakuussa 1985 Auto- ja kuljetusalan työntekijöiden liitto AKT julkisti Etelä-Afrikan tuonti- ja vientikiellon ja oli valmis täydelliseen kauppasaartoon. SAK tuki jäsenliittonsa päätöstä. Etelä-Afrikan kanssa kauppaa käyvät yritykset eivät olleet tyytyväisiä. Koska Etelä-Afrikan ja Suomen kauppa kulki satamien kautta, AKT:n ahtaajat pystyivät lopettamaan kaupan tehokkaasti. Myös yhteistyö pohjoismaisten alan liittojen kanssa toimi: boikotti oli voimassa loppuvuodesta 1985 alkaen samanaikaisesti myös Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Islannissa.