Vastuunkantoa, elämää, aktivismia?

Saamen kielten ja kulttuurien tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys. Sen eteen tehdään joka päivä töitä kodeissa, yhteisöissä ja taiteessa. Elämä saamelaisena äitinä ja työssä taiteilijana tuntuu välillä siltä, että vastuuta on kannettava halusi tai ei. Meidän aktivismimme ei ole vain näkyvää toimintaa, vaan myös arjen valintoja, kirjoittaa saamelaisartisti Ánnámáret eli Anna Näkkäläjärvi Länsman.

Olen saamelainen ja suomalainen, saamelaislasten äiti sekä saamelaisartisti. Kannan monia identiteettejä, jotka korostuvat eri tavoin eri ympäristöissä. Olen varttunut Inarissa, opiskellut Etelä Suomessa ja asun nyt perheeni kanssa Suomen pohjoisimmassa kylässä, Nuorgamissa, josta käsin teen työtäni saamelaismusiikin parissa. Taiteilijanimelläni Ánnámáret olen saanut kiertää maailmaa ja yhteistyössä muusikoiden ja säveltäjien kanssa syventynyt erityisesti pohjoissaamenkieliseen vokaalimusiikkilajiin joikuun eli luohtiin.

Luohti on paljon enemmän kuin musiikkia. Se on kommunikointia ja osa yhteisön sisäistä elämää. Samalla se on nykyään myös estraditaidetta. Kun luon uutta musiikkia, lähtökohtani on, että luohti saa olla oma itsensä, eikä sen tarvitse mukautua länsimaisen musiikin rakenteisiin. Uudet luohtini kuvaavat sekä omaa taustaani että sitä tapaa, jolla saamelainen kulttuuri elää vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Tämä lähtökohta tekee työstäni väistämättä myös poliittista ja aktivistista.

Alkuperäiskansaan kuuluvana taiteilijana asemoin itseni tahtomattakin oman kansani ääneksi. Saamelaisille taiteilijoille tämä rooli tulee usein automaattisesti. Jo se, että pidämme kiinni omista musiikillisista ja kulttuurisista lähtökohdistamme, on tapa vahvistaa omaa kulttuuriamme – ja siksi myös taiteellisen toiminnan lisäksi aktivismia.

Arjen aktivistit

Aktivismi näkyy myös arjessani. Olemme perheenä onnekkaita, sillä pystymme kasvattamaan lapsiamme vahvasti pohjoissaamenkielisessä ympäristössä. Puhumme mieheni kanssa lapsillemme vain saamea, ja ympärillä on sukulaisia ja ystäviä, jotka tukevat kieliympäristöä. Lapset käyvät Nuorgamin koulun saamenkielistä luokkaa, mikä vahvistaa kielen käyttöä myös koulussa.

Arki ei kuitenkaan ole haasteetonta. Suomen kieli on vahva kaikkialla. Lasten kaverit puhuvat enimmäkseen suomea, ja saamenkielisetkin lapset vaihtavat helposti suomeen tai englantiin. Internet, pelit, videot ja media ovat lähes yksinomaan valtakielisiä. Saamen kielessä on satoja sanoja kuvaamaan erilaisia lumen koostumuksia ja lumitilanteita, mutta lasten nykypäivän maailmassa käytössä olevia uusia sanoja joudumme luomaan ja opettelemaan. Teemme siis vanhempina tietoisesti työtä sen eteen, että lapsemme saavat saamen kielen taidon ympäristön paineista huolimatta.

Olen usein ajatellut, että saamelaiset vanhemmat ovat arjen aktivisteja. He siirtävät kieliä ja kulttuuria uusille sukupolville tilanteessa, jossa se ei tapahdu itsestään. Tämä työ vaatii sitoutumista ja vastuunkantoa, ja moni tekee sitä hiljaisesti ja jatkuvasti omassa arjessaan. Vaikka yhteiskunta tarjoaa jonkinlaista tukea koulun yhteydessä, lasten oikeutta omaan äidinkieleensä ja kulttuuriinsa on vanhempien jatkuvasti vahvistettava ja valvottava. Kotona tehtävä kielivalinta tai esimerkiksi päätös lapsen laittamisesta kielikylpyopetukseen on keskeinen osa tätä työtä.

Saamen kielten ja kulttuurien tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys. Sen eteen tehdään joka päivä töitä kodeissa, yhteisöissä ja taiteessa. Elämä saamelaisena äitinä ja työssä taiteilijana tuntuu välillä siltä, että vastuuta on kannettava halusi tai ei. Olen kuitenkin onnellinen nähdessäni ympärilläni paljon ihmisiä, jotka tarttuvat tähän vastuuseen. Meidän aktivismimme ei ole vain näkyvää toimintaa, vaan myös arjen valintoja. Valinta elää saamelaisena ja antaa sama mahdollisuus tuleville sukupolville.

Giitu – kiitos jokaiselle, joka tekee tätä työtä omalta osaltaan. Ilman teitä ei ole meitä.

Kirjoittajan esittely

Ánnámáret eli Anna Näkkäläjärvi Länsman on saamelainen muusikko ja joikaaja, jonka taiteen ytimessä ovat Saamenmaan arktinen luonto ja esi-isien perinteet. Hänen ilmaisunsa yhdistää saamelaisen luohtin eli joiun ja nykyaikaiset taiteelliset elementit omaleimaiseksi kokonaisuudeksi.

Ánnámáret ammentaa inspiraatiota elämästään tuntureilla poronhoitajaperheensä parissa sekä kokemuksistaan kahden kulttuurin välissä kasvaneena. Hänen musiikkinsa välittää syvää yhteyttä saamelaisuuteen, sen maisemiin ja tapaan olla maailmassa.