Tieni eläinoikeusvaikuttajaksi

Miten lehmänmaidon suurystävästä tuli eräs Suomen tunnetuimpia eläinoikeusvaikuttajia? Oma tieni ei suinkaan ole ollut suoraviivainen, kirjoittaa Viral Vegans ry:n perustajajäsen ja toiminnanjohtaja Benjamin Pitkänen.

Vielä lukiossa kinkkukiusaus oli lempiruokani. Minulla oli ruokalassa litran maitotölkki mukana, sillä olin lehmänmaidon suurystävä. Samaan aikaan pidin itseäni äärimmäisen eläinrakkaana ihmisenä. Vegaanit taas herättivät ihmetystä: muistan elävästi hilpeyden tunteet, kun kuulin opiskelukavereideni aikeista tilata vegaaniset ylioppilaslakit.

Oma tieni yhdeksi Suomen tunnetuimmista eläinoikeusvaikuttajista ei siis ole suinkaan ollut suoraviivainen. Kulutin päivittäin eläinperäisiä tuotteita, kuten suurin osa suomalaisista. Eläineettisten kysymysten sijaan olin kiinnostunut siitä, mikä lihatuote maistui parhaalta pizzani päällä. En edes aidosti osannut nähdä mitään ongelmia ruokavaliossani, sillä omeletit ja pepperonipizzat lautasellani olivat ihan yhtä arkisia ja ”normaaleja” asioita kuin vessassa ja suihkussa käyminen.

Elämäni kuitenkin muuttui lukiosta valmistumisen jälkeen vuonna 2016 katsottuani Earthlings-dokumenttielokuvan.

Viral Vegans perustetaan

Earthlings-dokumentti näytti eläinteollisuuden julman ja piilotetun arkitodellisuuden. Yhtäkkiä romantisoidut lastensadut, yhteiskunnallinen puhe eläinten kunnioittamisesta ja iloiset mainokset menettivät otteensa. Päätin ryhtyä vegaaniksi. Niinistöä mukaillen yhtäkkiä: ”Naamiot on riisuttu, vain eläinteollisuuden kylmät kasvot näkyvät”.

Meni kuitenkin vuosia ennen kuin aloin toimimaan aktiivisesti eläinoikeuksien eteen valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijana Helsingin yliopistossa. Opintoni keskittyivät paljon menneiden aikakausien suurimpien moraalisten vääryyksien puimiseen oli kyse sitten kolonialismista, seksismistä tai maailmaa repineistä verisistä sodista. Opiskelijaporukassamme näimme nykyajassakin ongelmia. Ajatus oli kuitenkin pitkälti se, että olimme saavuttaneet sivistyksen huipun ja pahuuden nähtiin olevan imperfektissä.

Luennoilla syyttävä sormi ja pöyristys kohdistuivat aikalaisten välinpitämättömyyteen omien aikakausiensa suurten moraalisten vääryyksien edessä. Opiskelijakavereideni turhautumisen voinut tiivistää yhteen virkkeeseen: ”Miksi he eivät puuttuneet vääryyteen?”

Keskustelu sai minut havahtumaan siihen, etten itse halua olla sivustakatsoja yhden aikakautemme suurimman moraalisen vääryyden eli eläinteollisuuden kohdalla. Kärsimyksen kokoluokan voi ymmärtää tätä kautta: maailmassa on ikinä elänyt 117 miljardia ihmistä, mutta pelkästään vuodessa tapamme 80 miljardia maaeläintä ja yli biljoona kalaa. Noin yhdessä kuukaudessa tulemme tappaneeksi yhtä paljon eläinyksilöitä kuin ihmisiä on koskaan elänyt. Jokainen heistä yhtä ainutlaatuinen kuin kenties kodistamme löytyvä Murre tai Mirri. Tämän murskaavan todellisuuden edessä aloitin julkisen eläinoikeustyöni ja perustin Viral Vegans -eläinoikeusjärjestön.

Marraskuussa 2021 telttailin kolme yötä Itiksen kauppakeskuksen edustalla, jotta olisin ensimmäinen jonottaja Suomen ensimmäisen Kentucky Fried Chicken -ravintolan avajaisissa. Hesarin luetuimpia uutisia olivat jutut mysteeri-telttamiehestä, joka jonotti vuoden ilmaisia kanoja.

Juuri ennen h-hetkeä pidin rauhallisen puheen, joka johti minut ja kaksi kaveriani putkaan. Tapahtumaketjun saaman valtakunnallisen mediahuomion myötä minulle avautui yhtäkkiä suuri mahdollisuus puhua eläinten puolesta, jotka ovat kykenemättömiä ajamaan omia oikeuksiaan.

Ajattelun voimasta konkreettisiin tekoihin

Eläinteollisuuden vastustaminen on siitä harvinainen moraalinen vääryys, että se vaatii lopulta hyvin pienen muutoksen arkisissa käytännöissämme. Usein kuulen sanottavan, että joidenkin vuosikymmenten päästä eläinteollisuus tullaan näkemään meidän aikakautemme suurimpana rikoksena. Eläinten tappaminen ja riisto ei valitettavasti lopu vain ajattelun voimalla, vaan vaatii konkreettisia tekoja meiltä.

Vegaaniksi ryhtyminen onkin kenties yksi helpoimmista tavoista puuttua moraaliseen vääryyteen, siksi haastan jokaisen mukaan kuukauden kestävään Vegaanihaasteeseen. Haasteen myötä voit kokeilla kuukauden ajan olla vegaani. Mukaan pääsee ilmaiseksi ja helposti: vegaanihaaste.fi.

Jokainen meistä voi myös muun muassa työpaikalla tai arjessa pyytää esimerkiksi vegaaniruokaa lounasravintoloiden tarjontaan. Kun tarpeeksi moni meistä aktivoituu, sillä on aidosti maailmaa muuttava voima.

Haluan lopettaa blogini toiveikkaasti edesmenneen Jane Gooddalin sanoihin: ”Et voi elää ainoatakaan päivää vaikuttamatta muuhun maailmaan ympärilläsi. Se, mitä teet, muuttaa maailmaa, ja sinun on päätettävä, millaisen vaikutuksen haluat tehdä.”