1830–1940: Kansallinen herääminen voimistuu

Aleksanteri II:n valtakaudella (1855–1881) Suomen suurruhtinaskunnassa koittivat aiempaa vapaammat poliittiset olot. Yhteiskunnallinen toiminta vapautui, ja maan taloudellinen tilanne parani.

Uuteen snellmanilaiseen kansallisfilosofiaan kuului sivistyneen luokan ja kansan lähentyminen ja uudenlainen tasa-arvoajattelu. Tavoitteena oli rakentaa yhtenäinen kansakunta. Suomessa koettiin vahva kansallinen herääminen 1860- ja 1870-luvulla. Samoihin aikoihin syntyi lukuisia kansalaisjärjestöjä kaikissa eri sosiaaliryhmissä. Järjestäytyminen ei siis tihkunut ylemmistä yhteiskuntaryhmistä alempiin, vaan tapahtui monella taholla samanaikaisesti.

Jotta Suomen asema kansakuntien joukossa kävisi selväksi, olisi luotava keskusjärjestöjä. ”Perustamalla yhdistys saataisiin niin suuret kuin pienetkin yhteiskunnan puutteet ratkaistuiksi ja ongelmat korjatuksi” (Kansa liikkeessä, 1987)

1830-luvulta alkaen syntyi hyväntekeväisyys- ja sivistysjärjestöjä, kuten raittius- ja rouvasväen yhdistyksiä, oma-apuyhdistyksiä, säästöpankkeja ja vapaapalokuntia. Työväen yhdistykset, raittiusseurat, nuorisoliike, osuustoimintaliike, seuraintalot, naisasiayhdistykset, herätysliikkeet olivat aktiivisia.

Nuorten yliopistomiesten muodostama Lauantaiseura pohti isänmaallisia kysymyksiä ensin Turussa ja 1820-luvulla Helsingissä. Lauantaiseuran jäsenet perustivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) 1831. Ylioppilailla ja SKS:lla nähtiin olevan keskeinen rooli kansakunnan rakentamisessa. J.V. Snellman toivoi myös naisia ja talonpoikia SKS:n jäseniksi. Tämä myös toteutui 1840-luvulla.

Suomen ensimmäinen ammattiyhdistys, Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys perustettiin vuonna 1869. Sen jälkeen, 1880-luvulla, kirjanpainajat, maalarit, räätälit, pelti- ja vaskisepät, puusepät, muurarit ja suutarit ryhtyivät perustamaan omia yhdistyksiään.

Kansanvalistusseura oli jo vuosi perustamisensa jälkeen maan suurin kansalaisjärjestö. Sillä oli yli 5200 jäsentä sekä 350 asiamiestä. Asiamiehet veivät toimintaa lähes jokaisessa maan kunnassa ihmisten keskuuteen. Kansanvalistusseuran synty liittyi tiiviisti fennomaanien pyrkimyksiin suomalaistaa sivistyneistö ja vahvistaa suomenkielisen sivistyksen asemaa. Seuran perustamista perusteltiin myös tarpeella ratkoa teollistumisen synnyttämiä sosiaalisia ongelmia. Päätehtäväksi määriteltiin edullisen ja laadukkaan, kansantajuisen kirjallisuuden tuottaminen ja levittäminen. Sen ohella maaseuduilla järjestettiin tapahtumia kuten esitelmiä, lukupiirejä ja laulu- ja soittokuntia.

Varhaiset feministiset liikkeet

Naiset olivat jo 1800-luvulla aktiivisia kansalaisyhteiskunnan toiminnassa eri liikkeiden kautta. Työväenyhdistyksiin perustettiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa naisosastoja ja porvarilliset naiset toimivat poliittisten puolueiden sisällä.

Varhaiset feministiset liikkeet toimivat Suomessa pääosin työväenliikkeen tai porvariliikkeen sisällä. Naisasialiitto Unioni teki työtä naisten koulutus- ja työmahdollisuuksien sekä poliittisten oikeuksien edistämiseksi. Ensimmäiset naisjärjestöt perustettiin: 1884 Suomen naisyhdistys, 1892 Naisasialiitto Unioni Naisasialiitto Suomessa ry.

Suffragetit kamppailivat naisten oikeuksien puolesta eri maissa, erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Liike johti naisten äänioikeuden saamiseen monissa maissa. Suffragetit olivat Britanniassa ja Yhdysvalloissa toimineita naisten äänioikeusliikkeen aktivisteja, jotka kampanjoivat naisten poliittisten oikeuksien puolesta. Tunnetuimpia olivat brittiläiset suffragetit, joita johti Emmeline Pankhurstin vuonna 1905 perustama järjestö Women’s Social and Political Union (WSPU). Suffragetit vaaransivat terveytensä ja jopa henkensä äänioikeuden puolesta. Puolessa vuodessa 1913 suffragetit tekivät 250 pommi-iskua tai tuhopolttoa, kohteina tyhjät rakennukset. 1905–1914 yli tuhat suffragettia tuomittiin vankilaan.

Suurlakko 1905

Suurlakko oli Venäjän keisarikunnassa ja sen hallintaan kuuluneessa Suomen suuriruhtinaskunnassa loka–marraskuussa 1905 järjestetty vallankumouksellinen yleislakko. Suomessa pidettiin työläisten laaja mielenosoitus yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta. Pian toimiin liittyivät ylioppilaat ja teekkarit. Rautatie-, ajuri-, posti- ja puhelinliikenne pysäytettiin. Tehtaat, kirjapainot, virastot, koulut ja kaupat suljettiin.

Viikon kestäneen lakon seurauksena radikaali valtiopäiväuudistus antoi äänioikeuden maan väestöstä valtaenemmistölle, joka oli ollut sitä vailla ja johon kuuluivat muun muassa kaikki työläiset ja naiset. Työväestön poliittinen valveutuneisuus lisääntyi.

Korkein poliittinen valta jäi kuitenkin Venäjän keisarin ja keskushallinnon haltuun. Keisarin valta heikkeni, kun se kärsi tappion Japanin sodassa 1905.

Yleislakko 1917

Yleislakon tavoitteina olivat mm. kahdeksan tunnin työaika sekä yleinen äänioikeus kunnallisasioissa. Yleislakon henki oli poliittinen. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue oli tyytymätön porvareiden saavuttamaan valta-asemaan ja laati Me vaadimme -ohjelman. Sitä edistämään puhkesi yleislakko. Lakon aikana syntyneet levottomuudet vauhdittivat omalta osaltaan tietä kohti sisällissotaa.

Vasemmiston punakaartilaisten ja porvareiden suojeluskuntalaisten välillä käytiin sisällissota keväällä 1918, heti itsenäistymisen jälkeen. Sisällissodalla ja sitä edeltäneillä tapahtumilla oli suuri vaikutus suomalaisen kansalaisyhteiskunnan vaiheisiin koko 1900-luvun ajan.’
1917 Suomen romanien sivistysseura: Varhaisissa romaniaktivismin vaiheissa toimijat olivat erillään toisistaan, eikä massaliikkeitä syntynyt

Sisällissodan jälkeen kansa yhtenäistyi, uusia järjestöjä syntyi (1920–1930)

Kansa yhtenäistyi sisällissodan jälkeen puolustamaan maata toisen maailmansodan kynnyksellä. Uusia sivistys- ja opintojärjestöjä sekä nuorisojärjestöjä perustettiin tiuhaan.  Keskeistä järjestöjen toiminnassa oli etu- ja painostusjärjestönä toimiminen, jotta vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten tarpeet saatiin päätöksentekijöiden tietoon. Sotien jälkeen syntyivät muun muassa Invalidiliitto, Kuulonhuoltoliitto, Lastensuojelun Keskusliitto ja Suomen Syöpäyhdistys.

1923 perustettu Suomen antimilitaristinen liitto edusti uutta kansainvälisen rauhanliikkeen sukupolvea, jossa ymmärrettiin, että rauha ei synny epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Työntekijät ja toimihenkilöt järjestäytyvät entistä aktiivisemmin. Suomen Ammattijärjestö (SAJ) oli vuosina 1907–1930 toiminut Suomen ensimmäinen ammatillinen keskusjärjestö. 1930 perustettiin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry.