Skip to Content

Ekososiaalisen sivistyksen monet määritelmät

Kansalaisuus on globaalia, maapallon voimavarat hupenevia: tarvitaan ajattelutapoja ja työkaluja, jotka auttavat hahmottamaan luonnon ja ihmisyhteisöjen toiminnan moninaiset yhteydet. Tätä kokonaisuutta kuvaa käsite ekososiaalinen sivistys.

Ekososiaalisesta sivistyksestä on esitetty useita määritelmiä.

Ekososiaalisen sivistyksen kuvaus KEKO-sanastossa (Kestävän kehityksen kasvatuksen ontologia, 2014–2015):

”Sivistys, johon liittyy inhimillisen kasvun kautta saavutettu ymmärrys ihmisen vapauksista ja vastuista, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Ekososiaalinen sivistys auttaa ottamaan ekologiset ja sosiaaliset kysymykset huomioon jokapäiväisessä toiminnassa sekä rakentamaan kestävää tulevaisuutta. Ekososiaaliseen sivistykseen kuuluvat kriittisyys, ajattelun taidot ja kyky asettua muiden asemaan.” (KEKO 2015)

Marjatta Bardy ja Arto O. Salonen (2015) ovat esittäneet ekososiaalisen sivistyskäsityksen vaativan uutta arvojärjestystä. Se asettaa etusijalle ekologiset kysymykset, sen jälkeen tulevat ihmisoikeudet ja kolmantena vakaa talous. Arvoja on rakennettava sen mukaan, mikä on hyvän elämän kannalta luovuttamatonta. Tottumus arvottaa hyvää elämää materian kautta on haastettava. Ekososiaaliseen sivistykseen kuuluu keskeisesti keskinäisriippuvuuksien hahmottaminen, inhimillinen kasvu ja vastuullisen, kohtuullisuuteen perustuvan maailmasuhteen oppiminen.

”Ekososiaalinen sivistyminen tiivistyy määritelmään ihmisestä, jolla on kyky edistää ekososiaalisen sivistyksen päämääriä vastuullisena ja myötätuntoisena maailmankansalaisena, joka on sisäistänyt elämää ylläpitävien tekijöiden tärkeysjärjestyksen ja kohtuuden välttämättömyyden rajallisella maapallolla, joka etsii aktiivisesti yhteyden kokemusta toisten ihmisten ja luonnon kanssa rikastaen omaa ja yhteistä elämäämme, ja jolla on kyky ja halu kuvitella aidosti vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja tehdä niitä todeksi yhdessä muiden ihmisten kanssa.” Erkka Laininen (2018)

Sivistys vaatii kohtaamista, aikaa ja läsnäoloa. Niitä pitäisi lisätä kaikkialla, missä niistä on puutetta. Elämme maailmassa, jossa monin paikoin näennäinen eteenpäinmenon huuma sokaisee. Uskallammeko hidastaa ja syventyä?

”Sivistys, ihmisyys, ihmisluonto, ihmisenä kasvu, oppiminen, yhteenkuuluminen, luottamuksesta nouseva turvallisuus (kun kaikki muu on epävarmaa)… tällaiset asiat nousevat keskeiseksi vahvuudeksi tilanteessa, jossa emme tiedä mitä on tulossa. Kykenemmekö ylittämään itsemme? Kasvamaan ihmisinä ja ihmisyhteisöinä sellaiseen mittaan, jota kestävyyshaasteisiin vastaaminen meiltä vaatii?” (Maria Joutsenvirta)

Verkkolähteet

Agenda 2030

European Bildung Network. Global Bildung Manifesto. 2021

UNESCO: Reimaigining our futures together

Moilanen, Antti 2021: Kuinka sivistys tulisi tänä päivänä ymmärtää? Blogiartikkeli

Tomperi, T. & Belt, J. 2019. Johdatukseksi sivistyksen ajattelemiseen 

Kirjalähteet

Joutsenvirta, M. & Salonen, A. 2020. Sivistys Vaurautena. Radikaalisti mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Keuruu: Basam Books Oy.

Aikuiskasvatus

Heikkinen, H. L. T., & Kukkonen, H. (2019). Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna: Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit. Aikuiskasvatus, 39(4), 262–275.

Jokisaari, O.-J., & Pulkki, J. (2018). Tuotemaailman umpikujasta luovuttamisen etiikkaan: Kilpailuyhteiskunnan radikaali toisin kuvittelu. Aikuiskasvatus, 38(3), 192–206.

Kallio, J., & Pulkki, J. (2022). Elämää vaalivan itsekasvatuksen luonnos. Aikuiskasvatus, 42(1), 25–36.

Laakkonen, E. (2021). Kohtuullinen kasvattaja: Kohtuus vaarassa -liike ekososiaalisen sivistyksen tuottajana. Aikuiskasvatus, 41(2), 113–126.

Manninen, J., & Nokelainen, R. (2021). Ekososiaalinen sivistys haastaa vapaan sivistystyön. Aikuiskasvatus, 41(2), 140–147.

Salonen, A. O., & Joutsenvirta, M. (2018). Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus, 38(2), 84–101.

Salonen, A. O., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4–15.

Rosenberg, M. (2020). Kasvatus monilajiseen empatiaan. Aikuiskasvatus, 40(3), 176–186.

Saari, A., Varpanen, J., & Kallio, J. (2022). Aktivismi ja itsekasvatus: Itsestä huolehtiminen prefiguratiivisena politiikkana. Aikuiskasvatus, 42(1), 37–49.

Ehdota näkökulmaa tai täydentäviä lähteitä

Voit lähettää ehdotuksesi Sopen asiantuntijoille

Lähetä ehdotus sähköpostilla
Back to top